Quote (sipuli @ 16 May 2015 12:42)
jos sota syttys niin ei tairettas keretä laittaa kenkiä jalkaan ku olis jo game over
Se on juurikin näin. Siinä vaiheessa ku perus nurmipora saa sotakiimansa tueksi tuliluikun kouraan, niin tavanmukainen joukko-osastokohtainen sodankäyntivaihe on ohi/merkityksetöntä tai siihen ei edes menty.
Tämä tietenkin sillä oletuksella, että (sodankäyntivoimaltaan ylivertainen) vastustaja tulee sillä asenteella, että nyt voitetaan sota eikä meinata.
Muutenkin tuo meidän kohdallamme todennäköisin vihollisvaltio taitaa nykyisen strategiansa mukaisesti pohjustaa ja käydä sotaa jotakuinkin seuraavan linjan mukaisesti:
Pohjustusvaihe:
1. Sekalaista hämmennystä mm. ääriaineiston tukemista ja kiihottamista tavoitteena aiheuttaa kohdevaltion alueella sisäistä eripuraa.
2. Kohdevaltion sisä- ja ulkopolitiikkaan vaikuttamista mahdollisuuksien mukaan.
3. Kohdevaltion toimintojen syyllistämistä, jolla haetaan oikeutusta puuttua asioihin.
4. Epämääräisiä aluevesien ja ilmatilojen loukkaamisia mm. valmiuden testaamiseksi.
5. Soluttautumista kohdevaltion alueelle "siviileinä." Epämääräisiä maakauppoja ja tyhjillään seisovia sekalaisia kiinteistöjä ympäri kohdevaltiota potentiaalisen tukikohtaverkoston pohjaksi.
Sodankäyntivaihe:
1. Tehokas ja lamauttava ensi-isku erikoisjoukkojen toteuttamana. Ensisijaisia kohteita olisivat mm. lentokentät, energiaverkosto, yksittäiset johtohenkilöt, Etelä-Suomen satamat, raideliikenne.
2. Sekalaisia iskuja ympäri kohdevaltiota "yllättäen." Laaja ja osin epäselvä kiinteistöomistus yhdistettynä soluttautuneisiin "vihreisiin miehiin" tarjoaa oivalliset mahdollisuudet.
Neuvotteluvaihe -> Tarvittaessa jatketaan sodankäyntivaihetta laajemmassa mittakaavassa, jos kohdevaltio ei suostu hyökkäävän osapuolen mielestä soveltuviin myönnytyksiin.
Henkilökohtaisesti en pidä todennäköisimmän vastapuolen kanssa tuota sodankäyntivaiheeseen etenemistä todennäköisenä, mutta se pitää mielestäni silti ymmärtää realistisena riskinä.
Työnkuvani pohjalta minua pelottaa ja hämmentää etenkin tuo epämääräinen maanomistus Suomessa ja kuinka laajaa se loppupeleissä on. Esimerkiksi tyhjillään olevia luksushuviloita on lähes koko Itä-Suomi pullollaan.
Niiden omistajuussuhteet ovat myös usein kinkkisiä tulkita. Kiinteistörekisteriin voi olla omistajaksi merkitty jokin oikeus-/yksityishenkilö, joka ei todellakaan viittaa idän suuntaan.
Tämä silti vaikka olen itse ollut kiinteistötoimituksessa mukana ja tiedän tasan tarkkaan mistä päin maapalloa rupl... öh... rahat tulivat.
On pelottavaa ajatella, että mahdolliseen sissitoimintaan on kenties tarjolla hyvinkin laaja infra- ja tukiverkko, jonka laajuutta emme tunne emmekä helposti voi sitä selvittääkään.